Maailman suurin uutistoimisto kertoi hyviä uutisia kaikille näkymättömyydestä haaveileville: näkymättömyys on mahdollista lähitulevaisuudessa.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Keksintö on  pahasti myöhässä. Näkymätön ihminen on jo olemassa. Nainen huomaa muuttuneensa jossain vaiheessa näkymättömäksi eikä siihen tarvita poppakonsteja. Riittää kun tulee tiettyyn ikään niin kuin Junnu Vainio laulaa miehistä. Keski-ikään tullessaan nainen huomaa piankin, ettei enää ole vastakkaisen sukupuolen kiinnostuneiden katseiden kohde. Sitä ikään kuin muuttuu huomaamattomaksi, jonka ohi tai läpi katseet kulkevat. Katsetta seuratessasi huomaat, että takanasi tai vierelläsi käveleekin joku hehkeämpi tytteli, joka vie kaiken huomion.

 

Hetken aikaa sitä tuntee itsensä jotenkin haikeaksi, mutta toisaalta tapahtunut voi olla vapauttavakin. Naisiahan aina syytetään siitä, että he meikkaavat ja pukeutuvat vain miehiä varten. Nyt on täysi oikeus tehdä sitä vain itseään varten ihan omaksi ilokseen.

 

Toki komea nuori mies on mukava katseltava tällaisen vanhemmankin tyttösen silmissä. Muistuukin mieleeni eräs pyöräretki perheen kanssa. Pysähdyimme ostamaan tienvarren mansikkakioskilta mansikoita. Myyjänä oli mukavannäköinen nuori mies. Jälkeenpäin mansikoita syödessämme poikani totesi, että kylläpä äiti tuijotti tuota myyjäpoikaa kuin haukka matoa.

 

Joka kesäinen yleisönosastojen kirjoittelun aihe on näkymättömän naisen kesäpukeutuminen. Häntä kritisoidaan liian kireistä ja niukoista vaatteista, jotka saavat ylimääräiset kilot pursuamaan yli saumojen ja joskus saumanvarojenkin. Vastauksissaan nämä tällaiset tylleröt kiihtyneinä ilmoittavat, että sama asia se on miestenkin kanssa, ei ole hauska näky suuri kaljamahakaan lyhyiden sortsien yläpuolella. Ja taas ottelu päättyy ratkaisemattomaan jatkuakseen seuraavana kesänä.

 

Näkymätön nainen ei enää synnytä eikä ole poissa työstä lasten sairastaessa, hän puurtaa ahkerasti eikä ole vaivojensa vanki. Näkymätön nainen ei kuitenkaan kelpaa enää työnantajille, jos sattuisi tarvitsemaan uuden työpaikan. Hän on liian vanha eikä opi enää uusia työtapoja. Avoimiin työpaikkoihin halutaan nuori, hyvin koulutettu ja pitkän työkokemuksen omaava. Näkymätön nainen huomaa joutuneensa jäteastiaan. Hän on kuitenkin joutunut työpaikassaan ensimmäisenä oppimaan uudet työmenetelmät. Miespuoliset työkaverit ovat kantaneet hänen pöydälleen tietokoneen ja ilmoittaneet, että nyt sitten työskentelet tällä. Itse he eivät mokomaa laitetta huoli pöydälleen ja jos huolivatkin käyttävät sitä pasianssin pelaamiseen. 

 

Vanha juttu kertookin eräästä työpaikasta, jossa leijona söi joka päivä yhden johtajan eikä kukaan huomannut mitään. Sitten se erehtyi syömään siivoojan eli sen näkymättömän naisen ja siitäkös nousi suuri haloo kun roskakasat vain suurenivat.

 

Näkymättömäksi muuttunut nainen suuntaakin energiansa muualle. Hän iloitsee lapsenlapsistaan, joille hän ei todellakaan ole näkymätön, harrastaa monenlaisia asioita, opiskelee, käy teatterissa ja taidenäyttelyissä. Katsokaapa vaikka teatteriyleisöä. Suurin osa katsojista on naisväkeä. Joukossa saattaa olla muutama mieskin, mutta he näyttävät jotenkin tuskaisilta ja väliajalla heidän katseensa harhailee etsien ulospääsyä ja vapautta. Näkymättömien naisten joukot sen sijaan kalkattavat iloisesti kahvikuppiensa ja viinilasiensa äärellä. Suomen kulttuurielämän pitääkin pystyssä näkymätön nainen, ehtymätön luonnonvara.